Helteet helpottaa – vihdoin!
Ihanaa, kun pääsee jo pidemmille lenkeille. Alkukesän kuumilla ilmoilla pääsimme järven rantaan, missä saimme vilvoitella ja polskia. Uimisen jälkeen katsastettiin lähistölle tuodut kesälampaat, ja oltiin paimenkoiran roolissa ihan elementissä.
Sitten tuli sinilevää, eikä päästy uimaan. Noin 200-600 metriä kerrallaan laahustettiin helteessä, lampaiden luokse, hyödyntäen varjoisimpia reittejä, viilennyshuivit päällä. Juotiin pullovettä varjossa ja sitten sama laahustaminen kotiin – varjoja pitkin.
Kotona lenkin jälkeen syötiin ”jätskiä” (pakastettua vettä ja koiranruokaa) ja kaksi ilmastointilaitetta pauhasi täysillä kylmää ilmaa. Sähkölasku kesältä on korkeampi kuin talven ajalta, mutta se on pieni investointi hyötyyn nähden.
Ihanaa, että lopultakin on viileämpää!
Jonnekin viileämpään maahan?
Kesällä omalla takapihalla on mukavaa, nuorempi koirista tykkää ottaa aurinkoa, kun taas vanhempi on fiksumpi ja pysyttelee mieluummin varjossa. Koska ilmastointilaitteen teho menee hukkaan, jos ovi on auki, päivällä ollaan joko sisällä tai vanhempi on yksin pihalla – tarkkailen ikkunasta jatkuvasti, että se pysyy varjossa. Lyhyen hetken saa siellä oleilla, jotta saa nauttia omasta pihasta, sitten komennan ilmastoituihin sisätiloihin. Vasta illan puolella pihalla voi taas olla ja pitää ovea auki, sillä aurinko porottaa pihalle aamusta iltapäivään. On tullut mieleen, että voisikohan kesän ajaksi muuttaa koirien kanssa jonnekin viileämpään maahan?
Yön viileinä tunteina tehtiin hiukan pidemmät lenkit. Silloinkin oli lämmintä, eikä kunnollisia lenkkejä päästy tekemään – mutta sentään pidempiä kuin päiväsaikaan. Nyt pystyy jo lenkkeilemään vähän pidempiä matkoja, ja kohta, kun alkaa olla noin +10 ja alle, päästään taas normaaliin arkeen. Olen joka kevät meinannut ajaa koirilta turkin ihan lyhyeksi, mutta en taaskaan saanut sitä tehtyä. Sen sijaan yritin saada kaikki mahdolliset pohjavillat irti pesemällä turkin.
Operaatio sinänsä
Turkin peseminen näiltä on operaatio sinänsä. Niiden pohjavilla ei kastu kokonaan, ei vaikka kuinka monta kertaa laittaa shampoota, huuhtelee ja toistaa. Vaikka miten puunaa, hinkkaa ja kastelee, niin silti se karva ei vaan kastu kunnolla. Sen huomaa sitten, kun alkaa kuivaamaan, sieltä löytyy kuivia karvoja, juuri pestystä koirasta.
Nyt saa karva kasvaa
Pohjavillaa lähtee pesun jälkeen reippaasti. Föönillä puhaltamalla koko kämppä karvoittuu, ja sen jälkeen useamman päivän ajan saa täyttää muovikassillisia irtokarvasta. Silmin nähden koirilla on kevyempi olo, kun ylimääräiset villat saa pois.
Joka kevät sama kysymys – ajaisinko turkin lyhyeksi vai pesenkö ja harjaan pohjavillan pois? Tänäkin vuonna päädyin jälkimmäiseen. Onneksi nyt ei tarvitse enää miettiä asiaa, sillä säät ovat vihdoin viilentyneet, ja arki helpottuu niin ihmisillä kuin koirillakin. Nyt saa talviturkki kasvaa ja tulipa kesän alennusmyynneistä hankittua koirille uudet toppatakit pahimpia pakkasia varten.
Ensi keväänä sitten taas katsotaan, lähteekö vain villa – vai lähteekö koko turkki.