Mikä on verijälki?
Niille, jotka eivät tiedä, mikä on verijälki: yksinkertaistettuna kyse on siitä, että maahan tehdään jälki verellä, ja koira seuraa sitä. Jälki voi olla lyhyt tai pitkä, tuore tai vanha, suora tai mutkitteleva — riippuen koiran kyvyistä ja tasosta. Verijäljen tekeminen on helppoa, ja sitä voi harjoitella lähes missä tahansa. Huomioi kuitenkin muut kanssakulkijat – älä roiski verta liikaa yleisille paikoille! Hajuksi riittää ihan kevyt, kostealla rätillä maata pitkin vedetty jälki.
”Ehkä tai chi tai joku muu ryhmäkamppailu”…
Mutta asiaan. Olipa kerran kaunis kesäpäivä, hellejakson jälkeen hieman viileämpi, vain noin 24 astetta. Koska helle oli estänyt harrastustoimintaa, päätin sään viiletessä tehdä pienet verijäljet koirille. Täytyyhän sitä käyttää hyväkseen tällainen viileämpi keli.
Laitoin koiran autoon ja suuntasin isommalle puistoalueelle. Kyllä siinä jokunen ihminen taisi ihmetellä, mutta kohteliaasti vaikeni, kun vedin perässäni rättiä, johon säännöllisesti lisäsin verta pullosta. Sen jälkeen ajoimme toiseen paikkaan ja teimme koiran kanssa pienen kävelylenkin järven rannalla.
Sitten ajoimme takaisin ison puiston reunalle. Olin huolellisesti suunnitellut kaiken – ”palkinnon” olin hienosti heittänyt puistoa kiertävän pensasaidan sisälle, vaikka en jälkeä ollut merkannut, olin painanut mieleeni suunnilleen, missä se kulkee. Ei sillä 10-vuotiaan koiran kanssa niin ole väliä, kunhan hän saa mielekästä tekemistä.
Kun näin puistossa suuren ihmisryhmän, en tiedä mitä olivat tekemässä, ehkä tai chi, tai joku muu ryhmäkamppailu, pasmat menivät jonkin verran sekaisin. Hetken siinä yritin muistella, että menikö se jälki niiden ihmisten alta vai jostain muualta. Muistelin että jälki ei ole itämaisesti liikkuvien ihmisten alla ja eikun menoksi.
Kivastihan se sitten sujui, ja jälki meni sopivasti ihmismassan vierestä. Olisi ollut noloa tokaista ”Anteeksi, olette koirani verijäljen päällä” ja ryysiä ihmismassan läpi innokkaan koiran perässä. Eipä sinne puistikkoon ole asiaa enää tänä vuonna – ei ainakaan jäljen teon merkeissä. Minulla on sellainen tapa, että yksi jälki yhteen paikkaan per vuosi.
Verijäljen tekemiseen:
Mitä minä käytän verijäljen tekemiseen:
- Pakasteverta – sulatan koko pullon. Kun veri on sulanut, lantraan sen veteen. Tarkkoja mittasuhteita ei ole; yleensä vettä tulee seokseen vähintään yhtä paljon kuin verta – usein enemmänkin. Riippuu siitä mitä kippoja on käytössä sillä hetkellä. Veri-vesi-seoksesta laitan Ikean pakastepusseihin annokset ja pakastan ne.
- Kun tulee jäljen teon aika, otan edellisenä päivänä seosta sulamaan sen verran kuin arvioin tarvitsevani. Sulamisen nopeuttamiseksi pussiin voi lisätä vettä. Kun seos on sulanut, kaadan sen pulloon.
- Mitä pidempi jälki, sitä enemmän verta tarvitset. Tai: mitä ”ohuempi” jälki, sitä vähemmän verta tarvitaan. Sen jälkeen vain rätti, pesusienen palanen tai vastaava narun päähän – ja jälkeä tekemään!
- Kun olet selvittänyt itsellesi, mihin teet jäljen, ei muuta kuin verta rättiin, kastele sitä säännöllisesti veriseoksella tai anna mennä ”ohuemmalla” hajulla. Yleensä merkkaan koirille kulmat ripauttamalla pullosta enemmän verta, aina en tätä tee ettei totu siihen, että isompi määrä automaattisesti tarkoittaa kulmaa.
Ei muuta kuin harrastamaan!